Juhannuksena Tinka oli nauttimassa mökkeilystä. Parasta siellä oli kaikki, mutta eniten ehkä uiminen. :D







Lisämausteeksi vielä huumoriosastolle Tinka näyttää kieltä ja pyllyä ;)

Ei ole tullut kirjoitettua taas agilitystä. Treenattu on kuitenkin aika kivasti ja monipuolisesti eri kouluttajien kanssa. Parissa kakkosten kisoissakin on käyty. Laitetaan nyt vähän yleiskuulumisia eri osa-alueilla.

Hyppytekniikka
Ollaan käyty n. kuukausi sitten Vapulla. Tällä kertaa Tinka "ongelmat" olikin aika päinvastaisia kuin viime kerralla. Edellisellä kerrallahan Tinkalla oli vaikeuksia viitseliäsyydessä ponnistaa korkealle. Suosi pitempää ja eteenpäin suuntautuvaa matalaa hyppyä. No tällä kertaa se ei halunnut pidentää hyppyä, eikä oikein laukka-askeltakaan. Tämän olin huomannut myös treeneissä ja kisoissa vähän ennen Vapun tuntia. Kun viime kerran erikoisläksyksi tuli korkeus, niin nyt tehtäväksi saatiin keskittyä leveisiin oksereihin, kasvavaan sarjaan ja laukka-askeleen pidennykseen. Eniten tästä tuli muistutukseksi kuitenkin, että aina pitäisi tehdä vaihtelevasti vähän kaikkea! Tämän olen yrittänyt pitää mielessä.

Kisat
Kakkosluokkaan vihdoin päästiin, mutta siellä ei ole menestys iskenyt. Sama pakan kasassa pysyminen on varmasti suurin ongelma. Tästä ei sen enempää, ettei masennus iske! Tänään kuitenkin taas kohti uusia kisoja HSKH:n iltakisoissa.

Kontaktit
Kontaktit on ollut meillä nyt erikoistreenissä. Olen etenkin yrittänyt parantaa Tinka osaamista tilanteissa, joissa itse jättäydyn taakse (tähän yhdistettynä myös sivuttaisetäisyyttä). Tällöin Tinka yrittää tulla kontaktin sivulle. Kun edessä on etupalkka, Tinka suorittaa kontaktin täydellisesti eteen fokusoiden. Kun palkka poistetaan, myös eteen fokusointi loppuu. Eteen fokusoimista on opeteltu siis vauvan askelin: alas mennessään Tinka katsoo vielä n. sekunnin eteen ennen sivulle siirtymistä. Niinpä apupalkkaaja on ollut edessä valmiina tiputtamaan palkan maahan, kun koira vielä katsoo eteen tassut maassa. Vapautus palkalle tietenkin vasta käskystä. Viivettä palkan tiputuksessa aletaan pidentää vähitellen. Lisäksi olen väsännyt meille kotitreeniä varten pienen alasmenopalikan, jolla vahvistetaan kontaktipaikalle oikein menemistä ohjaajan sijoittumisesta riippumatta.
Lisäksi harjoitellaan tietenkin monipuolisesti häiriöitä, ohjaajan sijoittumista, erilaisia viiveitä vapautuksessa yms. yms. Tuskaakin on mahtunut mukaan, viimeksi eilisisissä kisoissa...
Kontakteista on tehty Rannikon treeneissä myös sellainen havainto, että Tinka on niillä tosi etupainoinen. Se selvästi tietää tehtävänsä lämäyttää etutassut maahan ja pitää päänsä alhaalla, mutta takatassujen olemassa olosta se on melko tiedoton! Usein takatassut lentääkin ilman kautta kontaktipinnalle etutassujen lämähtäessä maahan! Takatassujen tiedostaminen on siis myös ohjelmassa. Tämä on oikeasti nimittäin vähän ongelma esim. nopealla keinulla, kun keinu pääsee nousemaan aika korkealle takatassujen alla...
Tinka on onneksi kontaktien opettamisen kannalta aina helppo koira (vaikka toki silläkin omat ongelmansa on!): se on varsin yksinkertainen. Tinka ei ymmärrä miettiä, voiko jossain tilanteissa "huijata" tai onko se palkka tällä kertaa tulossa. Kun se oppii jotain, se oikeasti ehdollistuu, ja tekee suorituksen "selkäytimestä" enempää miettimättä. Tosin joskus Tinka kiehuu niin yli, että mikään ehdollistuminen ei auta. (Tästä vireasiasta kohta oma pätkänsä.) Minun omat mokat kriteereissä lipsumisessä myös näkyy: jos en ole johdonmukainen, ei koirakaan osaa toimia johdonmukaisesti.

Ohjaukset
Tällä hetkellä (etenkin kisoissa!) Tinkan irtoavuus on jopa lähtenyt vähän käsistä! Sen on todella vaikeaa tulla lähelle ohjaajaa. Tästä lähellä ohjauksen ongelmasta olen tainnut kirjoittaa jo ajat sitten, mutta silti en ole saanut tehtyä sille oikein mitään. Nyt ohjaukseen mukaan tulo ohjaajan lähellä tulee meidän treeniohjelmaan! Läksynä on esim. välistävetojen merkkaukset ja käteen tuleminen (ja siis oikeasti käteen, eikä käden lähettyville, kuten Tinka asian parhaimmillaankin ymmärtää).

Koiran vire
Tinkan viretila on ollut mielessäni taas vähän tavallista enemmän. Kiehuminen on alkanut nimittäin käydä aika pahaksi. Esim. hyppytekniikassa, missä pitäisi oikeasti pystyä keskittymään, koiran ylikuumuminen todella häiritsee. Samoin kontakteissa ja lähdöissä tapahtuu joskus lipsumista. Pujotteluunkin kuumuminen tuo ongelmia, sillä Tinka ei malta aina hidastaa riittävästi, jotta pystyisi taipumaan alkuosan väleihin. En haluaisi joutua auttamaan koiraa asioissa, mitkä on mielestäni sen tehtäviä (esim. kontaktit, pujottelu). Haluaisin, että se saa säädettyä omaa virettään edes sen verran, että suoriutuu niistä. Kisoissa yhtälön on myös hankala: ylikiehuva koira ja ohjaaja, jolta hajoaa pakka. Toki koira saa mennä täysiä ja olla innoissaan, mutta Tinkalla tämä alkaa mennä usein liikaa yli ja keskittyminen katoaa. Oma rauhallisuuteni ja johdomukaisuuteni auttaa, mutta kun ne ei ole valitettavasti omia vahvuuksiani. Pitää miettiä ja tarkkailla tätä asiaa myös yhdessä kouluttajien kanssa. Vielä minulla ei ole nimittäin mitään järkevää ratkaisua mielessä. Muuta kuin, että ole itse R A U H A S S A !

Fysiikka
Tinkan fyssarin kanssa on kevään aikana tutkittu Tinkan fysiikkaa ja ollaan tehty sen myötä aika monipuolisia jumppia. Ollaan huomattu Tinkassa pientä toispuoleisuutta: Tinka suosii vasenta takajalkaa, ja yrittää vähän luistaa oikeasta. Tämä ei kuitenkaan ole näkynyt mitenkään arjessä, agilityssä, tai oikeastaan koiran käsittelyssäkään. Mistä lie kyse. Jumpissa olen kuitenkin tarkkana tämän toispuoleisuuden kanssa ja se tuntuisikin lähteneen jo korjaantumaan. Apuvälineeksi ollaan viimein hankitty myös pitkään listalla ollut tasapainotyyny. :)

Tulikohan siinä ajatuksen virralla kirjoitetuksi tärkeimmät tämän hetken kysymykset?! Palaan asiaan jos jotain vielä tulee mieleen. Ja tulossa on myös kuvasarja juhannuksen mökkikoirasta... :D Vaikka Tinka rakastaa agilityä varmasti yli kaiken, niin kyllä se oli myös aika onnellinen mökkikoira!

Viime lauantaina saatiin 27 ykkösluokan kisan jälkeen HAUn kisoissa se viimeinen nousunolla ja siirryttiin kakkosiin! Rata oli kaikin puolin magee ja sujuva - meille pitkästä aikaa! Tämä on kyllä kirkaasti meidän paras kisarata. Tinkan etenemäksi tällä Marja Lahikaisen tuomaroimalla agilityradalla tuli 4,65 m/s.

Ennen rataa minulle kävi vain harvinaisen selväksi yksi merkittävä syy meidän huonoon kisamenestykseen - nimittäin aivan päätön jännitys! Ennen rataa olin valmis oksentamaan ja oikeasti melkein alkamaan itkeä! Aivan sairasta. Jotenkin sain kuitenkin koottua itseni liikkumalla, venyttelemällä ja hengittämällä supersyvään, ja lopulta rata sujui kuin unelma. Mahtava fiilis sen jälkeen!

Samana päivänä startattiin vielä kaksi kakkosten rataa, mitkä meni ihan kivasti (hauska HYL agiradalla ja aika kaaottinen vitonen hypärillä, mikä riitti kuitenkin 3. sijaan). Parasta kakkosten starteissa oli kuitenkin, että jännitys oli lähes poissa tai ainakin hallinnassa. Olin ollut jo pitkään liian turhautunut meidän epäonnistumisista ja ladannut itselleni superpaljon paineita nousunollasta. Nyt kun se tuli, niin tuntui, että kisaaminenkin voisi alkaa sujua, ja olemaan jopa kivaa. Toivottavasti saan pidettyä kisoissa jatkossakin näiden kakkosten ratojen fiiliksen. Seuraavat kisat Ojangossa helatorstaina.

Tämä kakkosiin nousu palautti aksamotivaation kohdalleen kertarysäyksellä! Onneksi tulossa onkin kisojen lisäksi paljon kaikkea: treenit Niinun ryhmässä torstaisin, aluevalmennusryhmä Timo Rannikon luotsaamana ja kivojen treenikaverien kanssa, Lehtiön Anjan koulutus huomenna, Tuulia Liuhton koulutus lauantaina sekä Vapun hyppytreenit parin viikon päästä. Ensimmäinen aluevalmennusryhmän kokoontuminen toi myös hyödyllistä tietoa omasta ja koiran tämän hetkisestä tasosta, ja paljon tärkeitä ideoita siitä, mitä on hyvä treenata itsekseen juuri nyt. Myös oman kunnon ja ketteryyden treenaaminen sai uuden kimmokkeen...

Otsikon mukaisesti Tinka elämän tylsin jakso on huipentunut vielä koko huhtikuun ajan. Tinka kävi nimittäin steriloitavana. Sterilaatio tehtiin Tinkan onneksi tähystysmenetelmällä, joten toipuminen on ollut nopeaa. Omasta mielestään Tinka oli täysin kunnossa jo parin päivän jälkeen, eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi niin pitkään piti ottaa rauhallisesti. Viikon ajan Tinka pääsi vain pienille hihnalenkeille ja toinenkin viikko lenkkeiltiin vielä hihnassa, vaikka lenkkejä jo pidennettiinkin. Parin viikon jälkeen mukaan tuli vapaana juoksentelut ja nyt on jo tarkoitus palata normaaliin elämään.

Tällä viikolla aloitetaan agilitytreenit Niinu Linnan opissa ja ensi viikolla alkaa meidän aluellisen valmennusryhmän treenaus Timo Rannikon johdolla. Olen tosi innoissani näistä koulutuksista! Tekee varmasti tosi hyvää niin meidän kehitykselle kuin myös mun omalle motivaatiolle.

Toukokuussa ollaan menossa myös Vappu Alatalolle katsomaan, mitä Tinkan hyppytekniikalle kuuluu. Meidän uuden fyssarin myötä ollaan löydetty Tinkasta yllättäen pientä toispuoleisuutta. Ei näy arjessa tai agilityssa mitenkään, mutta jumpissa tulee esiin, että Tinka helposti keventää oikeaa takajalkaa monissa liikkeissä, missä paino pitäisi siirtää sille. Myös ristikkäisnostoissa oikea takajalka tekee oudon korjausliikkeen. Näitä asioita on tarkoitus puhua Vapulle ja katsoa näkeekö se hyppytekniikassa mitään outoa. Aiemmin mitään puoliongelmia ei ole ollut enkä ainakaan itse ole niitä huomannut hyppytekniikassa nytkään. Jumppaohjeita on myös saatu, ja katsotaan korjaantuuko ongelma niillä. Sterkan vuoksi jumpatkin oli tietty tauolla ja nyt niihin on tarkoitus palata uudelleen.

Eli aktivoitumista on luvassa treenamisen saralla. Ja kisakentille olisi myös tarkoitus palata. Luultavasti HAUn toukokisoissa...