Tinkan blogi

Viime lauantaina saatiin 27 ykkösluokan kisan jälkeen HAUn kisoissa se viimeinen nousunolla ja siirryttiin kakkosiin! Rata oli kaikin puolin magee ja sujuva - meille pitkästä aikaa! Tämä on kyllä kirkaasti meidän paras kisarata. Tinkan etenemäksi tällä Marja Lahikaisen tuomaroimalla agilityradalla tuli 4,65 m/s.

Ennen rataa minulle kävi vain harvinaisen selväksi yksi merkittävä syy meidän huonoon kisamenestykseen - nimittäin aivan päätön jännitys! Ennen rataa olin valmis oksentamaan ja oikeasti melkein alkamaan itkeä! Aivan sairasta. Jotenkin sain kuitenkin koottua itseni liikkumalla, venyttelemällä ja hengittämällä supersyvään, ja lopulta rata sujui kuin unelma. Mahtava fiilis sen jälkeen!

Samana päivänä startattiin vielä kaksi kakkosten rataa, mitkä meni ihan kivasti (hauska HYL agiradalla ja aika kaaottinen vitonen hypärillä, mikä riitti kuitenkin 3. sijaan). Parasta kakkosten starteissa oli kuitenkin, että jännitys oli lähes poissa tai ainakin hallinnassa. Olin ollut jo pitkään liian turhautunut meidän epäonnistumisista ja ladannut itselleni superpaljon paineita nousunollasta. Nyt kun se tuli, niin tuntui, että kisaaminenkin voisi alkaa sujua, ja olemaan jopa kivaa. Toivottavasti saan pidettyä kisoissa jatkossakin näiden kakkosten ratojen fiiliksen. Seuraavat kisat Ojangossa helatorstaina.

Tämä kakkosiin nousu palautti aksamotivaation kohdalleen kertarysäyksellä! Onneksi tulossa onkin kisojen lisäksi paljon kaikkea: treenit Niinun ryhmässä torstaisin, aluevalmennusryhmä Timo Rannikon luotsaamana ja kivojen treenikaverien kanssa, Lehtiön Anjan koulutus huomenna, Tuulia Liuhton koulutus lauantaina sekä Vapun hyppytreenit parin viikon päästä. Ensimmäinen aluevalmennusryhmän kokoontuminen toi myös hyödyllistä tietoa omasta ja koiran tämän hetkisestä tasosta, ja paljon tärkeitä ideoita siitä, mitä on hyvä treenata itsekseen juuri nyt. Myös oman kunnon ja ketteryyden treenaaminen sai uuden kimmokkeen...

Otsikon mukaisesti Tinka elämän tylsin jakso on huipentunut vielä koko huhtikuun ajan. Tinka kävi nimittäin steriloitavana. Sterilaatio tehtiin Tinkan onneksi tähystysmenetelmällä, joten toipuminen on ollut nopeaa. Omasta mielestään Tinka oli täysin kunnossa jo parin päivän jälkeen, eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi niin pitkään piti ottaa rauhallisesti. Viikon ajan Tinka pääsi vain pienille hihnalenkeille ja toinenkin viikko lenkkeiltiin vielä hihnassa, vaikka lenkkejä jo pidennettiinkin. Parin viikon jälkeen mukaan tuli vapaana juoksentelut ja nyt on jo tarkoitus palata normaaliin elämään.

Tällä viikolla aloitetaan agilitytreenit Niinu Linnan opissa ja ensi viikolla alkaa meidän aluellisen valmennusryhmän treenaus Timo Rannikon johdolla. Olen tosi innoissani näistä koulutuksista! Tekee varmasti tosi hyvää niin meidän kehitykselle kuin myös mun omalle motivaatiolle.

Toukokuussa ollaan menossa myös Vappu Alatalolle katsomaan, mitä Tinkan hyppytekniikalle kuuluu. Meidän uuden fyssarin myötä ollaan löydetty Tinkasta yllättäen pientä toispuoleisuutta. Ei näy arjessa tai agilityssa mitenkään, mutta jumpissa tulee esiin, että Tinka helposti keventää oikeaa takajalkaa monissa liikkeissä, missä paino pitäisi siirtää sille. Myös ristikkäisnostoissa oikea takajalka tekee oudon korjausliikkeen. Näitä asioita on tarkoitus puhua Vapulle ja katsoa näkeekö se hyppytekniikassa mitään outoa. Aiemmin mitään puoliongelmia ei ole ollut enkä ainakaan itse ole niitä huomannut hyppytekniikassa nytkään. Jumppaohjeita on myös saatu, ja katsotaan korjaantuuko ongelma niillä. Sterkan vuoksi jumpatkin oli tietty tauolla ja nyt niihin on tarkoitus palata uudelleen.

Eli aktivoitumista on luvassa treenamisen saralla. Ja kisakentille olisi myös tarkoitus palata. Luultavasti HAUn toukokisoissa...

Maaliskuu on mennyt aika laiskoissa merkeissä. Välillä on oltu pois treeneistä ja kisoista koiran jumien ja välillä omien kiireiden takia. Sama meno jatkuu vielä huhtikuussakin, mutta toukokuussa on tavoitteena ryhtiliike! Silloin alkaa meidän alueellisen valmennusryhmän (training to compete, HAU, BAT, ATD ja RIMA) treenit Timo Rannikon opeissa ja ajattelin lisäksi mennä Niinu Linnan viikoryhmiin mukaan. Myös kisarintamalla on vakaa aikomus aktivoitua.

Maaliskuun kuva kertoo ehkä sanoja paremmin, mitä mieltä Tinka on tästä edelleen jatkuvasta laiskasta jaksosta...

Vähän meinaa nämä kuukausittaisten kuvien ottamiset jäädä viime hetkeen ja tällä kertaa erittäin hätäisesti hoidetuksi, mutta... Tässä synttärisankari ilmeisen herkullisen luomuliha-ateriansa äärellä.

Uskomatonta, mutta niin se minun pieni koirani vain on jo 3-vuotias! Käytöksestä ja olemuksesta tätä ei onneksi aina uskoisi. Onnea kovasti niin Tinkalle kuin myös T-sisaruksilleen Tontolle, Tikrulle, Totorolle ja TPipsalle...! ;) Ja suurkiitokset Maijulle ja Petralle siitä, että juuri tämä koira on löytänyt tiensä juuri minun koirakseni. Ja tietysti kiitokset myös Hipille. Tinka on niiiin paljon enemmän kuin osasin ikinä toivoa...

Tässä pari kuvaa pikku-Tinkasta - toisessa ikää jokunen viikko ja toinen on otettu pari kuukautta sitten:

...jatkaa joulukuussa laittamani esimerkkikuvan linjaa - vastavaloa ja iPhonella kuvausta. ;) Ensi kuussa jotain muuta, ettei tästä tule aivan itseään toistavaa.

Tinkan uusivuosi vaihtui sen mielestä varmasti parhaassa mahdollisessa seurassa - oman äidin Hipin kanssa. Paukkeet ei näitä koiria paljoa jännitä, mikä tekee ihmisten uudenvuoden vietostakin melko huoletonta. Suuremmin en ole kuitenkaan halunnut Tinkaa uudenvuoden jännitykselle altistaa, ettei nykytilanne muuttuisi. Joten kun ulkona paukkui eniten, olivat Hippi ja Tinka sisällä. Ja siellä mentiin aika rennoissa merkeissä:

:D Toki joukkoon mahtui riehumistakin, mutta paljolti tämä pari juhli kuvien osoittamissa merkeissä...

Uuden vuoden treenailutkin on aloitettu, mutta aksan suhteen en ole nyt jotenkin parhaissa mahdollisissa tunnelmissa. Jos kulunutta vuotta katsoo, niin eteenpäin on toki menty ja tavoitteita saavutettu. Keskeisimmäksi tavoitteeksi olin viime vuodelle kirjannut omaan treenipäiväkirjaani seuraavaa: "Tämän vuoden tavoitteena on, että treenaamisen painopiste siirtyy koiran taitojen opettamisesta ohjaajan taitojen harjoitteluun". Tämän tavoitteen suhteen olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä Tinkalla on mielestäni loistava taitopohja! Toki sitä pitää jatkuvasti ylläpitää ja kehittää edelleen, mutta pääpaino on nyt selvästi siinä, että minun pitää opetella paremmaksi ohjaajaksi! Muut treenipäiväkirjaan (jonka käyttö muuten käytännössä lakkasi kuluvan vuoden aikana) kirjatut tavoitteet toteutui vaihtelevasti ja monien kanssa jatketaan tästä eteepäin. Paljon on nyt kuitenkin edessä myös paluuta perusasioihin. Me ollaan nimittäin sellaisen tilanteen edessä, että en osaa "perusohjata" Tinkaa yhtään! Kieputukset ja kääntelyt sujuu jotenkin, mutta kun kyse on vain selkeistä ohjauslinjoista ja rytmityksestä olen aivan hukassa! Tässä on varmaan ainakin osasyy meidän surkeaan menestykseen ykkösluokassa. Positiivista on tietenkin se, että olen tiedostanut tämän ongelman ja saanut siihen myös paljon hyvää koulutusta. Olen myös huomannut, että pelkkä tiedostaminen ei tässä auta, vaan treeniohjelman muokkausta tarvitaan aidosti! Tässä muistiin muutama asia, joiden ajattelen nyt olevan meidän keskeisimpiä läksyjä:

• Treeneihin "helppoja" vauhdikkaita ratoja, joissa käytetään perusohjauksia ja rytmitys vaihtelee. Huomio ohjauksen ajoitukseen sekä oman liikkeen selkeyteen ja jatkuvuuteen.
• Ohjaa koiraa aina selkeästi (myös estekäskyt!) ja loppuun asti - ei epämääräisiä "heittoja" kohti esteitä
• Haltuunottoja ja ohjauksen kunnioittamista harjoiteltava - silloin ei irrota esteille jos ohjaajan kaikki merkit kutsuvat lähelle, eikä myöskään lähdetä lempiesteille jos ohjaus käskee muualle!
• Kieputukset vähemmälle huomiolle. Ohjaustekniikoista mieli tekisi kuitenkin treenata esim. pakkovalssi, niisto, sylivekki ja ennakoiva valssi sekä päällejuoksu, serpentiini ja välistäveto useammalla hypyllä. ;D

Tulevalle vuodelle yleisempiä ohjenuoria (tavoitteita en uskalla asettaa) voisi olla:

• Mahdollisimman paljon kisakokemusta (sen puitteissa, mitä aika ja autottomuus antaa myöten)! Oma kisajännitys  paremmin hallintaan, sopiva rentous ja hyvä fiilis.
• Paljon uusien näkökulmien hakemista eri kouluttajilta
• Koiran taitojen jonhdonmukainen ylläpitäminen ja kehittäminen edelleen (esim. kontakti-putki-erottelun vahvistaminen, aina vain itsenäisemmät kontakti- ja keppisuoritukset ohjaajan sijoittumisesta riippumatta, layeroinnin vahvistaminen)
• Hyppytekniikka ja koiran fysiikkatreenit säännöllisesti mukana treeniohjelmassa. Samoin yhteiset juoksulenkit!
• OHJAAJAN TAITOJEN KEHITTÄMINEN! Myös ohjaajan juoksutreenit...
• NAUTTIMINEN TREENEISTA JA KISOISTA - ei turhaa pakkoa! :D

Tämä vuosi lähenee taas loppuaan, ja on aika asettaa lupauksia uudelle vuodelle (rikottaviksi). ;) Nyt en malta alkaa miettimään treenejä tai kisoja tai niihin liittyviä tavoitteita (ehkä niistäkin olisi jonkinlainen väliaikakatsaus syytä tehdä jossain vaiheessa...) vaan tällä kertaa lupaus liittyy blogiin. Tulevana vuotena me otetaan vähintäänkin tavoitteeksi laittaa joka kuukausi blogiin jokin vuodenaikaan sopiva sekä toivottavasti kiva ja onnistunut kuva Tinkasta. :D

Seuravan syksyllä otetun kuvan saattelemana toivotamme kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein ihanaa joulunaikaa ja tulevaa vuotta! Toivottavasti saan tulevana vuotena tänne useita kuvia, joista tykkäisin yhtä paljon kuin tästä! :)

Kiirettä pitää edelleen ja tuntuu, ettei mihinkään ole tarpeeksi aikaa! Agilityrintamalla on kuitenkin ollut kohtuullista aktiivisuutta. Viikkotreenien lisäksi ollaan käyty muutamissa kisoissa (vieläkään ei sitä viimeistä nousunollaa, mutta pari 2. sijaa vitostuloksella) ja koulutuksissa (Vapun hyppytreeneissä ja seuran järjestämässä lisäkoulutuksessa Teemu Linnan opissa).

Minulla meinaa olla ilmassa taas pientä agilitymasennusta ja turhautumista... :( Pääsääntöisesti saadaan tosi positiivista palautetta (etenkin Tinka!) ja toki siitä tulee hyvä mieli. Mutta... Nuo meidän kisatulokset! Ensimmäisessä kuudessa kisassa tuli 2 voittonollaa, mutta sen jälkeen tulokset on olleet ihan surkeita. Kisoja takana "jo" 21, joista hylkyprosentti nousee melkoiseksi. Toki joukossa on ihan makeitakin ratoja, jotka on menneet pieleen vai ihan pikkuvirheistä. Tinka kun ei anna anteeksi mitään pikkuvirheitä, vaan tekee heti omat ratkaisunsa jos ohjaaja on hakusessa. Yritän tsempata itseäni sillä, että me ollaan kyllä ihan lupaavia, kunhan saadaan särmät hiottua kuntoon. Mutta saadaanko me koskaan? Nyt tuntuu ainakin, että näitä pikkuvirheitä voi tulla loputtomiin. Jos itse joskus onnistunkin saamaan keskittymisen kuntoon, niin sitten koira menee ja mokaa hyppytekniikassa tai estesuorituksissa. :( Huoh.

Kohta Tinka aloittaa varmaan juoksunsa ja sitten me saadaan ottaa hetkeksi vähän etäisyyttä agilitystä. Jos tauon jälkeen vaikka onnistuttaisi palaamaan asiaan paremmilla tuloksilla.

Laitetaan loppuun vielä yksi hyvänmielen kisavideopätkä HSKH:n kisojen hyppäriltä parin viikon takaa. Hyvänmielenrata tämä oli siksi, että oli taas ilo katsella Tinkan vauhtia! Etenemäksi se sai aika komean 5,35. Rata oli kyllä nopea ja suoraviivainen. Pari ohjausvirhettä radalla tuli, mutta tällä kertaa ne ei johtaneetkaan hylkäykseen. ;) Toinen ohjausvirhe tiputti rima ja valutti kaarroksen, toisessa pelkästään valui kaarre. Tuon radan jälkeen me ollaan Teemu Linnan opissa harjoiteltu vähän valssaamista, joten aivan noin surkeaa valssia ei enää saisi jatkossa tulla. Myös siihen olen kai vähän onnistunut tuon jälkeen kiinnittämään huomiota, ettei ohjaukseni näyttäisi siltä että viittaan (ks. esim. loppusuora)! ;) Paniikkitilanteissa käsi kyllä lennähtää korkeuksiin edelleenkin... Mutta pikkuhiljaa.

Blogiin kirjoittelu tuntuu jääneen kaiken muun kiireen jalkoihin jo pitemmältä ajalta. Kisapäivityksissä pysyin pitkään jotenkin kartalla, mutta nyt siinäkin on tipahdettu. Tosin mitään merkittävää uutisointia sillä saralla ei tällä hetkellä olekaan. Muutamia kisoja on käyty, mutta mainittavaa menestystä ei ole tosiaan tullut. Tyhmiä, turhauttavia pikkuvirheitä niin ohjaajalta kuin koiraltakin. Mutta kyllä me vielä noustaan, kun kokemusta ja rutiinia karttuu. Nyt syksyn myötä kisatkin on harventuneet, mutta ainakin muutamiin pitäisi vielä tämän vuoden puolella mennä. Katsotaan, miten juoksut vain sotkee suunnitelmat. Jos juoksuväli olisi taas sen 6-7 kuukautta, niin sitten niiden kai pitäisi tulla loka-marraskuussa.

Tänään aloitan Tinkan veljen Tonton ja omistajansa kanssa keppien treeniprojektin 2x2 menetelmällä. :) Katsotaan loksahtaako Tomppelin päässä palikat kohdalleen yhtä hienosti kuin Tinkalla viime keväänä, ja kuinka ahkerasti niitä kepakoita jaksetaan treenata.